Saanko esitellä: Tytyrin Tyyra ja Kaivoksen Kalle!

Kurkistus viime perjantain tunnelmiin, Tytyrin kaivokseen 110 metriä maanpinnan alapuolelle. Kuten blogissa jo aiemmin mainostinkin, Tytyrin Avoimet ovet -tapahtuma päättyi juhlallisesti Tytyrin Tyyra ja Kaivoksen Kalle -hahmojeni sekä tarinan julkistukseen. Avoimissa ovissa kävi yhteensä noin 3000 vierasta, ja perjantaille osui suurin tungos.

Lohjan kaupungin matkailu ja sivistystoimi tilasivat minulta viime keväänä vuorenpeikko-aiheisen tarinan hahmoineen kaupungin sekä kaivoksen brändäystarkoituksessa. Projektina hanke muistuttaa paljonkin lopputyötäni Aalto-yliopistosta: Vanhan Rauman Kirsti -kirjaa, jonka taustalla oli myös kulttuurihistoriallinen selvitys, mutta lopputuloksena fiktiivinen tarina hahmoineen. Kävin tutkimassa Lohjan museon arkistoja, luin painettuja dokumentteja, sain opastuksen kaivokseen Jarmo Kuninkaan johdolla, haastattelin vanhaa mainaria Aarre Ollia sekä pääsin käymään Asemakadulla talossa, jonka legendaarinen Kalkki-Petteri on aikoinaan rakennuttanut kaivosmiesten asunnoiksi. Tuloksena on tarina, joka ammentaa Lohjan kaivoshistoriasta sijoittuen sekä maan alle että päälle. 

 

 
Tytyri-hahmot on juuri julistettu! Keskellä olen minä kukitettuna liljoin ja peikonlehdin, edessä Tytyrin Tyyraa loistavasti näytellyt Ronja Karhu, vierellä Tyyran peikkoveljet Pekki ja Totti, sekä kolme pientä kaivosvierasta.

Tässä he nyt ovat, vuorenpeikkoprinsessa Tyyra sekä kaivosporarin poika Kalle. Vuorenpeikkojen hämyisän ja salaperäisen maailman vastavoimaksi halusin iloisen jälleenrakenusajan 50-luvun. Sama asetelma ja väripari näkyy myös suunnittelemassani logossa.

Kaivoksessa kohtasivat satuhahmot toisensa. Tytyrin Tyyraa näytellyt Ronja Karhu ompeli itse Tyyra-pukunsa. Siinäpä vasta artesaani- ja näyttelijälupaus!

Vielä muutama miljöökuva ja ote tarinasta, sekä Kallen maanpäällisestä että Tyyran maanalaisesta.

"Olin luultavasti torkahtanut. Pääni oli ensin vajonnut pehmeään tyynyyn ja sitten unipilveen. Äkkiä havahduin siihen että parvekkeen ovelle oli ilmaantunut hahmo. Joku seisoi siinä ja tuijotti sisään huoneeseemme. Aluksi säikähdin, mutta kun maltoin mieleni, havaitsin tulijan takkutukkaiseksi tytöksi. Tyttö tarttui ikkunalaudallani olevaan kalsiittikiveen. Pian hän huomasi minun olevan hereillä ja kääntyi kannoillaan. Alkoi takaa-ajo: hyppäsin hänen perässään matalalla olevan parvekkeemme kautta ulos.

-Pysäyttäkää varas!

Tyttö pääsi karkuun hiottu kalsiittikivi mukanaan. Hän hävisi ketterin jaloin kesäyön valoisaan hämyyn yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Pakenevan hahmon perässä huomasin hänen häntänsä. Peikon karvaisen hännän!"

" Kuningas viittasi miesjoukkoa seuraamaan itseään. Jättiläismäisillä voimillaan vuorenkuningas siirsi kivenjärkäleen sivuun, ja johdatti miehet kapean tunnelin kautta louhokseen, jonka keskellä avautui satumaisen upea, korkea kalkkikivisali pylväineen ja katosta roikkuvine hiottuine kalsiiteineen sekä lepakkoineen. Himmeää valoa saliin toivat kiiltomadot, joita oli aseteltu lyhtyihin salin seinustoille. Hämärästä  erottui joukko kalsiitista prismoja irroittavia ja niitä varoen hiovia peikkonaisia. Näkyi myös lepakoiden kanssa leikkiviä lapsia ja aivan pieniä keinutettiin kattoon köytetyissä kehdoissa. Lippo-lepakko lensi laajan kierroksen salissa aivan kuin esitelläkseen vieraille sen holvistoja. Kuningatar Uhra istui ylväänä taljoin pehmustetulla valtaistuimella ja teki kirjanpitoa hiotuista kivistä. Hän kohotti katseensa tulijoihin ja hymyili näille ystävällisesti."


Tarina kokonaisuudessaan on luettavissa Tytyrin kaivoksen sivuilla. 

Projekti kokonaisuuteena sujui uskomattoman mutkattomasti. Kiitos Minna, Evita ja Eero sekä kaikki muut mukana olleet! Ilahduin myös kovasti siitä, että te olitte kokeneet samoin.

Tarinaa hahmoineen on tarkoitus käyttää sekä kaupungin että kaivoksen brändäämisessä. Suunnitteilla olevan Elämyskaivoksen kohtalo ratkeaa tämän viikon valtuustokäsittelyssä.